D r a c o   D o r m i e n s ~ Kirjoittanut: Cassandra Claire ~ Suomentanut: Ginny ~ Juonipaljastukset: Kaikista neljästä kirjasta ~ Luokitus: PG-13 (ei suositella alle 13-vuotiaille) ~ Vastuuvapaus: Tämä tarina perustuu JK Rowlingin luomiin hahmoihin ja tilanteisiin, joiden © ja ™ kuuluu mm. seuraaville tahoille: Bloomsbury Books, Scholastic Books, Raincoast Books ja Warner Bros. Inc. Osa suomenkielisistä sanoista on kääntäjä Jaana Kaparin käsialaa ja © kustannusosakeyhtiö Tammi. 1. luku ~ Monijuomaliemi Oli kesäkuu ja taikajuomien tyrmässä oli kiehuvan kuuma, mutta professori Kalkaros ei välittänyt siitä tippaakaan. "Voiko joku kertoa minulle mitä tämä on?" hän kysyi onnettomalta luokaltaan, jonka lähes jokainen oppilas läkähtyi paksun, mustan viittansa alla. Professori Kalkaros nosti ilmaan suuren pikarin, joka oli täynnä siirappimaista, ruskeaa nestettä. Hermione nosti kätensä korkealle ylös ilmaan kuten tavallista. "Monijuomalientä," hän sanoi nopeasti ja tunsi kuinka pienen pieneet vilunväreet hiipivät ylös pitkin hänen selkärankaansa. Hermione luultavasti muisti miltä tuo ruskea, hitaasti kupliva juoma maistui. Harry Potterin kasvoille nousi pieni hymy, kun hän muisteli miten kolme vuotta sitten hän, Ron ja Hermione olivat juoneet tätä paksua, ruskeaa juomaa muuttuakseen täydellisiksi Luihuisen oppilaiden kopioiksi ja hiipineet sitten ovelasti sisälle Luihuisen tupaan. Kalkaros ei huomioinut Hermionen vastausta. "Kukaan?" hän sanoi, tiiraillen luokkaa mustien rasvaisten hiustensa takaa. Draco Malfoy nosti kalpean, laiskan kätensä hitaasti ylös ilmaan. "Monijuomalientä", hän sanoi venyttäen jokaista kirjainta ja antoi kätensä valua rennosti takaisin alas vanhalle, puiselle pöydälle. Harry tuijotti Dracoa toiselta puolelta luokkaa. Kaikki muut oppilaat näyttivät hikisiltä ja onnettomilta, kun taas Draco näytti siltä, niin kuin hän olisi juuri syönyt pussillisen suoraan pakastimesta ongittuja kylmän kirpeitä jäähiiriä. "Erittäin hyvä vastaus, Draco!" professori Kalkaros innostui ja hänen kalpeille kasvoilleen nousi viileä virne. "Viisi pistettä Luihuiselle. Noniin." hän jatkoi, "Voiko joku kertoa minulle mitä tämä juoma tekee?" Kalkaros vilkaisi nopeasti Ronin suuntaan, joka räpäytti helteestä tuupertuneita suklaanruskeita silmiään ja nielaisi. "Weasley?" Ron yritti vastata haukotuksensa keskeltä: "Se, huooooh, muuttaa sinut joksikin toiseksi." Kalkaros näytti pettyneeltä ja sihisi hitaasti hampaidensa välistä "Oikein." Hän ei antanut viittä pistettä Rohkelikolle, vaan kaatoi siirappista juomaa pieniin paperikuppeihin laskien tarkkaan niiden annostussuhteet. "Noniin," Kalkaros sanoi ja suoristi selkänsä, "Jaan teidät kahden hengen ryhmiin. Jokainen juo kupillisen monijuomalientä, joka sisältää yhden toisen parin hiuksen... ei neiti Brown, teidän ei tarvitse nielaista hiusta... juomaa riittää tarkalleen puolen tunnin muutokseen. Ei enempää, ei vähempää. Tämän harjoituksen tarkoituksena on antaa kuva siitä miten juoman tulisi toimia. Huomenna yritätte tehdä juomaa itse. Nyt kuitenkin pieni varoituksen sana", hän sanoi, mulkaisten lähes mustilla silmillään Nevilleä kohti, "monijuomaliemessä pienikin virhe voi johtaa.. hyvinkin epämiellyttävään lopputulokseen. Voitte joutua elämään lopun elämänne puoliksi itsenänne ja puoliksi jonain toisena. Sen jälkeen ei ole enää mitään paluuta takaisin. Vastajuomaa ei ole." Neville vingahti. "Ja sitten töihin," Kalkaros sanoi ripeästi, "Neiti Patil ja neiti Brown, tulkaa tänne." Lavender ja Parvati nousivat pulpettiensa äärestä, ottivat pienet paperikupit Kalkaroksen pöydältä ja istuivat takaisin omille paikoilleen kikattaen. Kalkaros jakoi luokkaa pareihin liittäen yhteen Crabben ja Goylen, sekä kauhusta kalpean Nevillen ja mopsinaamaisen Pansy Parkinsonin (joka katsoi kaipauksella Dracon suuntaan istuessaan Nevillen viereen --- jos hän ei saisi Dracoa, hän olisi ainakin halunnut olla Draco edes hetken ajan.) Ron oli Hermionen pari ja Harry... "Potter", Kalkaros sanoi kylmällä, mutta huvittuneella äänellä, "ja Malfoy, tulkaa tänne." Draco katsoi professoria suu auki; samoin teki Harry. "Ei!" he huusivat yhteen ääneen. "En todellakaan aio olla Malfoy," Harry sanoi lähes raivosta kihisten, mutta Kalkaros ei välittänyt. "Nopeasti tänne, kummatkin," professori näpäytti tiukasti. Malfoy otti ensimmäisen askeleen eteenpäin vilkaisten Harryä hyytävän kylmällä katseellaan. Hän nappasi juomamukin pöydältä ja käveli nopeasti mutta Malfoymaisen ylpeästi istumaan Harryn viereen. Harry vilkaisi tuskaisesti Ronia ja Hermionea, joiden kasvoilla hehkui syvä osaanotto. Ron ravisti päätään. Hermione yritti sanoa Harrylle äänettömästi jotain, mutta Harry ei ymmärtänyt viestiä. Hermionen tuntien hän yritti luultavasti sanoa jotain tyyliin; "Sinun on parasta vain totella, Harry. Tämä voi vaikuttaa arvosanoihisi!" *** Jokapuolella hehkuvan kuumaa tyrmää, oppilaat joivat siirappiset juomansa. Lavender ja Parvati kikattivat kulmassaan, Neville kiljahti kauhuissaan, koska oli muuttunut paljon suuremmaksi Pansy Parkinsoniksi ja oli tukehtua liian pienen viittansa naruihin. Ron ja Hermione nauroivat makeasti kun Pansy (Nevilleksi muuttuneena) yritti avata solmuun takertuneita viitan naruja lähes kirkkaanpunaiseksi muuttuneen Nevillen (Pansyn ulkomuodolla) kaulan ympäriltä. "Tässä," Draco sanoi ja heitti kupin Harrylle, joka katsoi poikaa inhon värisyttäen ylähuultaan. "En ole myrkyttänyt sitä, Potter. Juo se." Draco sanoi. "Joisin mielummin myrkkyäkin, kuin muuttuisin sinuksi, Malfoy," Harry sihisi hampaidensa takaa. "Ja minä en mitenkään innolla odota muuttuvani nelisilmäiseksi ääliöksi, kuten sinä, mutta et näe minun valittavan siitä," Draco sanoi. "Vai pelkäätkö sinä?" Harry kiskaisi vihaisesti tuolin altansa, hyppäsi pystyyn, kaappasi ruskean juoman ja Dracon vaalean hiuksen täyttämän paperikupin käteensä, kippasi karvaalta maistuvan, kurkkua kutittavan juoman nopeasti suuhunsa, veti mustasta, pörröisestä päästään yhden hiuksen ja heitti sen Dracon juoman joukkoon. He nielaisivat juomansa samaan aikaan. Draco kaatui saman tien tyrmän kylmälle kivilattialle kaksin kerroin ja haukkoi henkeään irvistäen kivusta. Tuntui kuin hänen ihonsa olisi sulanut ympäriltä hukuttaen hänet tuliseen laavaan. Hän tarrautui kiinni pulpetin kulmaan pitäen itsensä tasapainossa, kun uusi pahan olon aalto velloi hänen sisällään. Draco näki kuinka hänen vaalea ihonsa muuttui hieman tummemmaksi ja hänen kauniisti hoidetut kyntensä Harryn pureskeltuihin kynsiin. Jostain kaukaa kuului Harryn viiltävä parkaisu. Draco käänsi päänsä kivun kyyneleet silmäkulmistaan poskille valuneina ja näki --- --- kalpean, teräväkasvoisen pojan katsovan suoraan häntä kohti lähes hopesilla, jään hohtoisilla, kylmillä silmillään Harryn silmälasien takaa. Dracon silmissä sumeni. Hän muisti, että Harry ei näe ilman lasejaan - ja nyt hänkään ei nähnyt juuri muuta kuin sakeaa savusumua. "Anna silmälasisi, Potter", Draco sanoi. Harryn ojensi lasinsa täristen Dracolle, jonka nyt smaragdinvihreät silmät kiilsivät taikajuomatyrmän himmeässä valossa. *** Harry ei voinut hyvin. Hän katsoi alas uutta vartaloaan ja huomasi olevansa lähes saman pituinen Dracon kanssa, koska hänen viittansa sopi vielä aivan mainiosti päälle. Hän tunsi olonsa kuitenkin jotenkin alastomaksi ilman silmälasejaan. Harry katsoi vierustoveriaan, ja näki omat kasvonsa tuijottavan kalpeina ja yllättyneinä takaisin. Tutuille kasvoille levisi kuitenkin outo hymy - tai pikemminkin virne. Malfoyn tuttu virne Harry Potterin kasvoilla. "Mi-mikä on niin hauskaa?" Harry sanoi vavahtaen huomattuaan, kuinka hänen suustaan kuului Draco Malfoyn matala ääni. "Tässä vaan mietin kuinka mieeeeelettömän komea olen," Draco virnisti Harryn äänellä. "Olet typerä, ällöttävä kakara, Malfoy", Harry kivahti tulisesti ja käveli pois paikaltaan. Ron ja Hermione nauroivat toisilleen lähes hysteerisesti. Kumpakin lopetti nopeasti naurunsa, kun Harry käveli paikalle. Ron tuijotti tulijaa hiljaa silmät - tai siis Hermionen silmät - viiruiksi muuttuen. "Minä tässä", Harry sanoi. "Harry!" Hermione huudahti Ronin kasvojen takaa. "Voi kuinka järkyttävää!" Ron pudisti päätään. "En tiedä voinko puhua kanssasi kun näytät.. tuolta. Se on vaan niin kammottavaa." "Et itsekään näytä kovin normaalilta, jos et sattunut tietämään," Harry kivahti. "Nyt sinä jopa kuulostat Malfoylta", Ron sanoi Harryn kävellen takaisin paikalleen näyttäen vielä ärtyisämmältä kuin äsken. Draco istui paikallaan kädet rinnalle ristittynä ja tuijotti tyhjyyteen. Kun Harry istui alas, Malfoy mutisi, "No onko hauskaa olla minä, Potter?" "Kukaan ei voi sietää minua tällaisena," Harry sanoi. "Mutta ehkäpä sinä olet tottunut tähän, Malfoy." Draco kääntyi katsomaan Harrya, joka vääntelehti penkillään epämukavasti. Harryn oli hyvin vaikea katsoa Dracoa ja nähdä omat kasvonsa vääntyvän sellaiseen ilkeään virneeseen. Ne vihreät silmät, jotka Harry joka aamu näki peilistä, katsoivat häntä nyt halveksien. Jos Draco tunsi samoin katsoen omia kasvojaan hänessä, hän ei ainakaan näyttänyt sitä. "Muistatko mitä sanoin sinulle kun olimme junassa, Potter?" Draco kysyi. "Milloin?" Harry sanoi tylsästi, "silloin kun uhkasit riiputtaa minua jaloista ja pakkosyöttää minulle etanoita, vai silloin kun kutsuit minua nelisilmäiseksi rupisammakoksi?" Draco tuhahti virnistäen. "Silloin kun sanoin, että voisin auttaa sinua," hän sanoi. "Ihan koska vaan haluat jättää tuon ylikasvaneen idiootin ja tuon pehkotukkaisen kuraverisen tytön ja hengailla minun kanssa, voisin näyttää kuinka pääsisit käsiksi ihan oikeaan valtaan." "Odotas niin mietin hetken," sanoi Harry hitaasti. "Okei, nyt olen miettinyt. Ei!" Dracon nyt vihreät silmät kimalsivat vihasta Harryn lasien takaa. "Oletko varma?" "Melko varma," Harry kivahti vihaisesti. "Voit ottaa nimeni pois pahuuden postituslistalta, Malfoy. En todellakaan ole kiinnostunut." Harry odotti jotain hyvin Dracomaisen ilkeää vastausta, mutta Malfoy vain jäi tuijottamaan Harrya outo ilme kasvoillaan. "Mitä nyt?" Harry kysyi, katsoen samalla alas mustaa viittaansa, "vaihdunko takaisin?" "No siinäpä se juuri onkin," Malfoy sanoi. "Et vaihdu mihinkään. Kaikki muut ovat jo muuttuneet takaisin. Katso." Harry katsoi ympärilleen ja näki kuinka kaikki muut todellakin olivat vaihtuneet takaisin omiksi itsekseen. Jokainen oppilas oli palannut takaisin omaan vartaloonsa ja omille paikoilleen. Professori Kalkaros selitti luokan edessä matalalla äänellään monijuomaliemen käyttötarkoituksista, selvästikin luottaen siihen, että jokainen hänen oppilaansa oli jo takaisin omassa ruumiissaan. Harry vilkaisi itseään vielä nopeasti ja katsoi taas Dracoon. "Miten - miten kauan siitä jo on?" "Kolme varttia," Draco sanoi tuijottaen viittansa hihan alta vilkkuvaa kelloaan. "Meidän pitäisi jo muuttua.." "No, mitä ihmettä on tapahtunut?" Malfoy pudisti päätään ja pieni, viekas virne valaisi Dracon Harrymaiset kasvot. "Kunpa tietäisin," hän sanoi. Harryn sydän takoi vauhdilla tumman viitan alla. "Teitkö jotain juomalle?" hän sihisi. "Malfoy-" "En tietenkään, Potter," Malfoy sanoi vihaisesti. "Uskotko tosiaan, että haluaisin-" Mutta Harry ei kuunnellut. Hän nousi nopeasti ylös, tarrautui Dracon viitan kauluksiin ja heitti tämän ylös paikaltaan. "Muuta minut takaisin!" Harry sanoi hiljaa mutta hyvin, hyvin vihaisesti. "Tee se nyt, tai et edes huomaa mikä sinuun iski!" Malfoy katsoi Harrya ihmeissään ja alkoi sitten nauraa. Tämä oli liikaa Harrylle, joka löi Dracoa salamannopeasti yhdellä suoralla lyönnillä keskelle leukaa. Draco kaatui kiviselle lattialle ja pöydällä olleet noidankattila, sulkakynä ja koulukirjojen pino kaatuivat hänen päälleen. Harry kumartui ja tarrautui Dracon viitankauluksiin yhä tiukemmin ja alkoi takoa raivokkaasti tämän päätä vasten lattiaa. Koko luokka kerääntyi Harryn ja Dracon ympärille. Professori Kalkaros juoksi oppilaiden läpi viha silmissä kihelmöiden ja raivokkaasti huutaen. Harry päästi irti Dracosta yhtäkkiä kauhistuen omaa tekoaan. Draco luuli, että Harry aikoo lyödä häntä uudelleen ja nousi ylös suunnaten täydellisen vasemman käden yläkoukun Harryn leukaan. Harry lensi komeassa kaaressa täysillä taikajuomatyrmän kostean koleaa seinää kohti ja löi päänsä pahasti vanhaa kiveä vasten. Kaikki muuttui yhtäkkiä täysin mustaksi. *** Draco nousi ylös ja nojautui vasten vanhaa pöytää haukkoen henkeään. Harry oli lyönyt lähes kaiken ilman pois hänestä. Draco yritti taistella korvissa soivaa huminaa vastaan ja katsoi ympärilleen sumenevan katseen yhä kirkastuessa. Harry - näyttäen Dracolta - makasi täysin liikkumatta kivilattialla suuri verilammikko vaaleisiin hiuksiin seonneena. Draco katsoi nopeasti pois päin pahan olon noustessa kohinalla ylöspäin. Hän näki Kalkaroksen pitämässä kiinni raivoissaan kiljuvaa Ronia ja rimpuilevaa Hermionea, jotka taistelivat päästäkseen professorin ohi hänen luokseen. Hermione pääsi ensimmäisenä irti Kalkaroksen otteesta ja juoksi Dracon luo tarrautuen tiukasti kiinni hänen viittaansa. "Harry," Hermione nyyhkytti hiljaa. "Oletko kunnossa?" Draco katsoi Hermionea ilmeettömästi. Hän luulee, että olen Harry. Draco katsoi ylös, näki Rohkelikon oppilaiden lamaantuneet, kalpeat kasvot katsovan suoraan hänen nykyään vihreisiin silmiinsä. Luihuisen oppilaat kurtistivat kulmiaan hänelle hyvin vihaisesti. He kaikki luulivat, että hän on Harry. Kalkaros harppoi eteenpäin ja repi Hermionen otteen irti Dracon viitan hihasta. Luihuiset olivat hiljaa, mutta Rohkelikot huusivat kilpaa kuinka Draco oli lyönyt Harrya ensin. Kalkaroksen tuimissa silmissä kihisi kiukku kun hän porasi haukansilmänsä läpi Dracon vihreiden silmien. "Potter," hän sanoi kylmästi. "Voitko selittää tämän minulle?" Draco avasi suunsa sanoakseen "En ole Potter. Monijuomaliemi ei toiminut. Meidän olisi jo pitänyt muuttua takaisin--" Mutta sen sijaan hän kuulikin äänensä sanovan, "En tiedä, Professori. Hän löi minua ensin." Sen jälkeen tapahtuneista asioista Dracolla oli vain hämärä muistikuva. Kalkaros passitti hänet ylös sairaalasiipeen kantaen samalla Harryn velttoa ruumista käsivarsillaan. Koko mielikuva Kalkaroksesta kantamassa Harryn -- siis hänen -- ruumistaan toi Dracolle yllättävän pahan olon tunteen joka kerta kun hän vilkaisikin vieressä kävelevää tummanpuhuvaa professoria kohti. Draco kokeili vähän väliä kasvojaan ja hiuksiaan odottaen, jos hän muuttuisi taas takaisin omaksi itsekseen, mutta mitään ei tapahtunut. Ei mitään. Matami Pomfrey odotti heitä sairaalasiiven ovella. Hän käski Kalkaroksen laskemaan Harryn verhojen sisässä olevaan vuoteeseen. Draco päätyi istumaan kovalle penkille. Professori Kalkaros istui käytävän toiselle puolelle tuijottaen Dracoa ilkeyttä kimaltavilla silmillään taukoamatta. "Jos Draco kuolee", Kalkaros sihisi matalalla äänellä, "sinä olet murhaaja, Potter. Mitä siihen sanot?" Dracon leuka painui alas shokissa, mutta hän ei ehtinyt sanomaan mitään, kun matami Pomfrey ilmaantui odotushuoneeseen ja pudisti tarmokkaasti päätään Kalkarokselle. "Draco Malfoy ei kuole," hän sanoi selkeästi ankaralla äänensävyllä. "Hänellä on vain melko pahan näköinen kuhmu päässä. Selvisimme kaikesta muutamalla taikasauvan heilautuksella. Hän herää kuitenkin varmasti vasta huomenissa. Muutoin Draco on aivan kunnossa." Pienet tiukat juomut professorin silmäkulmissa rentoutuivat ja hänen kylmille kasvoilleen laskeutui lähes lämmin helpotuksen huokauksella sävytetty ilme. Draco oli liikuttunut. Tunne lehahti kuitenkin nopeasti pois kun Kalkaros osoitti sormellaan suoraan häntä kohti ja sihisi hiljaa vihantäyteisellä äänellään "En edes viitsi ottaa pisteitä pois Rohkelikolta, Potter. Menen suoraan Dumbledoren puheille." Kalkaros nousi penkiltä ja käveli nopeasti ulos huoneesta. Matami Pomfrey tuhahti. "Ei kannata murehtia, Harry," hän sanoi, "Kalkaros vaan puhuu, muttei tee mitään. Dumbledore kyllä tietää millainen Draco Malfoy on. Noniin, istu aloillasi." Matami Pomfrey pyyhki tarmokkaasti Dracon kasvoilla olevaa haavaa kirvelevällä desinfiointiaineella. "Sinulle tulee kyllä melkoinen musta silmä, Potter," hän sanoi, "ja tuohon huuleen jää kyllä pieni haava. Mitä sinä oikein kuvittelit--" Siinä samassa sairaalasiiven ovi remahti auki Ronin ja Hermionen rynnätessä sisään. Heidän silmänsä kirkastuivat kun he näkivät Dracon. Matami Pomfrey nousi välittömästi ylös ajamaan heitä tapansa mukaan pois odotushuoneesta. Kaikessa hälinässä Draco onnistui hiipimään verhojen taakse Harryn sängyn viereen. Pahan olon tunne viilsi Dracon vatsan pohjaa kun hän katsoi alas Harryn - hänen - kasvoihin. Tuntui kuin hän olisi irtautunut omasta ruumiistaan ja katsoisi unenseikaisen harmaan pilven läpi itseään. Draco horjahti taaksepäin kun Ron ja Hermione juoksivat matami Pomfreyn ohi suoraan hänen luokseen. "Harry, voi Harry!" Hermione kiljahti, "Oletko kunnossa?" Ron oli ennemminkin innostunut läimäisemään häntä selkään ja onnittelemaan upeasta yläkoukusta, jonka hän oli osoittanut suoraan Harryn leukaan tyrmässä. Draco antoi itselleen vihdoin luvan hymyillä. "Se oli aika upeeta, vai mitä?" hän sanoi. "Se miten se vain lensi taaksepäin!" Matami Pomfrey näytti napakasti ovea, jonka karmia vasten Ron jo nojaili. Draco katsoi vielä kerran taakseen, ennen kuin astui ulos sairaalasiiven ovesta. Harry ei ollut liikahtanutkaan. Draco laahusti Ronin ja Hermionen perässä, kun he kiiruhtivat takaisin Rohkelikon tornia kohti. Ron selitti innokkaasti koko matkan aiheesta, joka kiinnosti myös suurinpiirtein jokaikistä Rohkelikon oppilasta, joka odotti heitä tornissa; kuinka Harry melkein tappoi Draco Malfoyn taikajuomatunnilla. "Fred ja George ovat haltioissaan," Ron sanoi, "he vihaavat sitä limaista ääliötä. Malfoy ei koskaan pelaa edes reilua huispauspeliä--" "Aivan niinkuin he sitten pelaisivat joskus reilusti!" Draco huudahti kiukkuisena, mutta peitti sitten nopeasti suunsa kädellään. Käsi siirtyi kuitenkin hetken kuluttua pitelemään muka-arkaa päätä, kun he saapuivat Lihavan Leidin taulun kohdalle. Dracolla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä Rohkelikon salasana oli. Hän piteli päätään varovasti voihkaisten, jotta kukaan ei epäilisi kysyä sitä häneltä. "Kuolonsyöjät haisee," Ron sanoi ja taulu avautui yhdellä nopealla nykäisyllä. Draco seurasi Ronia oleskeluhuoneeseen, jossa tulenloimuisen takan edessä istuvat Fred ja George huusivat hänelle pirteät tervetulotoivotukset. Draco katsoi ympärilleen avautuvaa huonetta ärtyisästi -- Rohkelikon oleskeluhuone oli paljon mukavampi kuin Luihuisen vastaava. Luihuisen huone näytti enemmänkin tyrmältä tai vanhalta kellarilta, jonka seiniltä tippui kylmiä vesipisaroita tai jossa talvella lämpötila laski lähes pakkasen puolelle. Draco aikoi valittaa asiasta isälleen heti kun hän vain saisi oman vartalonsa takaisin. Draco seurasi Ronia ja Hermionea hitaasti takkatulen ääreen -- hän karttoi Fredia ja Georgea, eikä ainoastaan siksi, että he aina pelissä onnistuivat osumaan häneen ryhmyllä, vaan siksi, että heistä oli tullut erittäin ärsyttäviä sen jälkeen kun he olivat avanneet oman pilailuvälineiden postimyyntifirman, jonka liikevaihto läheni lähes tuhansien kaljuunoiden korkeudelle. "HARRY!" George huusi, läimästen Dracoa lujaa selkään. "Kuulin että saatoit Malfoyn sairaalakuntoon, hyvää työtä!" "Se tyyppi on todellakin kaivannut kunnon vasenta yläsuoraa jo vuosien ajan", Fred lisäsi. "Harmi vaan, ettet samantien tappanut sitä palikkaa," George lisäsi. Draco yritti pitää naamansa peruslukemilla ja taikasauvansa taskussaan. Hänen mielensä käski kiroamaan Fredin ja Georgen jollain erityisen inhottavalla loitsulla, mutta Draco pudisti päätään, veti syvään henkeä ja yritti karkoittaa pään sisällä vellovat äänet. Yhtäkkiä pieni ja hento käsi kietoutui hänen ympärilleen. Hermione seisoi Dracon vierellä katsoen ylös pojan tappelun jäljiltä ruhjoutuineihin kasvoihin huolestuneesti. "Oletko oikeasti kunnossa, Harry? Kuulostat siltä niin kuin et pystyisi hengittämään," hän sanoi. "Pää... sattuu," Draco sai sanotuksi ja istui nopeasti alas tuolille irtautuen Hermionen otteesta. "Eikai vaan arpesi satu?" Ron sanoi, näyttäen lähes kalpeanvihreältä. "Ei kai vaan?" "Ei, idiootti," Draco sanoi sihisten hampaidensa takaa, "vaan pääni, jota se typerä Har-- jota se Draco löi vasten melko kovaa kivilattiaa." "Miksi ihmeessä Draco hyökkäsi kimppuusi, Harry?" Hermione kysyi suuret, mantelinruskeat silmät pyöreinä. "Koska se on pirullinen käärme, miksipäs muuten?" Ron sanoi. Draco tunsi kuinka kiukun poreet kihisivät hänen sisällään. Hän sulki silmänsä ja yritti ajatella jotain muuta, ennen kuin vastasi lähes rauhoittuneella äänellä "Pilkkasin hänen äitiään," Draco sanoi nopeasti. "Joten Draco löi minua." "Harry!" Hermione kiljahti. "Hyvä Harry!" Ron huudahti ja hänen pisamaiselle kasvoille syttyi leveä hymy. "Juuri niin minäkin olisin tehnyt!" "Malfoyn pilkkaamisessa ei ole mitään järkeä," Hermione jatkoi kaikkitietävällä äänellään. "Mielestäni sinun pitäisi sääliä häntä edes hieman, Harry---" "Sääliä!? Häntä?!" Draco kivahti. "Miksi? Draco on rikas, hänen perheellään on valtaa, hän on hyvännäköinen ja kaikki naiset rakastavat häntä---" "Hänellä on hirveä isä, Harry", Hermione sanoi ankarasti. "Ja hän on selvästikin hyvin kateellinen sinulle, koska olet taitava pelaaja ja hyvin rohkea, mitä Malfoy taas ei ole. Muistatko kuinka hän juoksi Oravea karkuun ensimmäisenä vuonna?" Draco meinasi tukehtua. "Ja Draco Malfoy ei ole yhtään sen paremman näköinen kuin sinä, Harry" Hermione sanoi hiljaa katsoen nopeasti alas oleskeluhuoneen punaisen samettimaton reunaan. "Mutta hän on--" Draco nieleskeli, "Hän on-- blondi!" Ron ja Hermione tuijottivat häntä sanomatta sanaakaan. "Olen väsynyt," Draco sanoi nopeasti yskien. "Menen nukkumaan." Draco käveli ylös makuusalin rappusia ajatusten laukatessa kilpaa hänen päässään. Hän oli aina luullut, että Potter ja hänen ystävänsä vihasivat häntä yhtä paljon kuin hän vihaa heitä. Weasley todennäköisesti vihasikin, mutta Hermione... näytti siltä niin kuin.. niin kuin Hermione olisi säälinyt häntä. Typerä kuraverinen säälii Draco Malfoyta? Draco puristi kätensä niin lujaa nyrkkiin, että rystyset loistivat valkoisena makuusalin käytävän himmeässä valossa. Hän avasi huoneensa oven ja läimäisi sen saman tien lujaa perässään kiinni. "Auts!" Ron huusi kivusta. Draco ei ollut huomannut, että Ron oli seurannut häntä ylös makuusaliin ja samaan huoneeseen. "Oh, sori," Draco sanoi. *** Hermione istui kauan peilinsä edessä sinä iltana. Hänen toinen kyynärpäänsä nojasi paksuun kirjaan, jonka kannessa luki kultaisin kirjaimin "Velhot ovat Marsista ja noidat Venuksesta" ja toinen kyynärpää lojui "Noidat, jotka rakastavat velhoja, ja velhot, jotka eivät edes huomaa" -teoksen harmaiden kansien päällä. Hermione huokaisi syvään. Oikeastaan se ei edes ollut enää totta, että Harry ei huomioinut häntä. Viime kuussa Harry oli sanonut hyvin lempeästi, mutta hyvin selkeästi oman kantansa. Harry ei rakastanut häntä. Hän oli kertonut tunteistaan Chota kohtaan, johon Hermione oli vastannut tavallaan tietävänsä sen oikeastaan jo melko kauan. Sen jälkeen he tavallaan nauroivat koko jutulle yhdessä, ja Harry oli sanonut kuinka paljon heidän ystävyytensä hänelle merkitsee. Hermione sanoi ymmärtävänsä. Tavallaan. Hänelle tuli vieläkin hyvin paha olo kun hän ajatteli koko asiaa. Ja Harrya. Tänään kaikki kuitenkin oli taas kääntynyt päälaelleen. Tänään kaikki tuntui olevan jotenkin... erilaista. Näytti ihan siltä, niin kuin Harry olisi katsonut häntä aivan uudessa valossa. Ihan kuin... ihan kuin Harry olisi nähnyt hänet vasta ensimmäistä kertaa. Tietenkin se saattoi johtua siitä, että juuri tänään Harry oli saanut melko vakavan päävamman, mutta silti.. Hermione nojasi kasvonsa käsien varaan ja huokasi taas syvään. Voi luoja, älä anna tämän johtua pelkästä päävammasta. *** Harry makasi edelleen tajuttomana sairaalasiiven lämpimässä sängyssä. Hän oli keskellä sumean tummaa unta, jossa hän oli eksynyt jonnekin kielletyn metsän uumeniin... hän etsi jotain.. Ron oli hänen mukanaan mutta missä oli Hermione? Hän yritti huutaa ja hyppiä, kiljua ja pomppia, mutta hän ei herännyt. Dumbledore kuiskasi matami Pomfreylle jotain, ja nojautui sitten lähemmäs Harrya. Vanhan velhon harmailla kasvoilla oli huolestunut ilme. "Tässä Malfoyn pojassa on paljon pimeyden voimaa," hän sanoi matami Pomfreylle, joka tuhahti hyväksyvästi. Matami Pomfrey ei oikeastaan koskaan ollut pitänyt Dracosta. "Pelkäänpä," Dumbledore sanoi, "että jonain päivänä se voittaa hänet puolelleen kokonaan." *** Seuraavana päivänä Draco koki jotain hyvin epämiellyttävää. Hän kävi suihkussa ensimmäistä kertaa ilman omaa vartaloaan. Draco piti silmänsä tiukasti suljettuina, jottei näkisi Harrya alastomana, mutta kun hän sitten kuitenkin vahingossa katsoi alaspäin pitkin keskivaaleaa vartaloaan, hän ei voinut muuta kuin hämmästyä. "Kautta Merlinin parran," Draco huudahti vahingossa ääneen. "Onnea vaan, Potter." *** Draco ei voinut tuntea oloaan kotoisaksi käydessään kaikilla Harryn tunneilla. Hän huokasi helpotuksesta kun taikaeläinten hoitotunnilla hän pääsi taas samaan luokkaan Luihuisen oppilaiden kanssa. He tutkivat napsusiipiä, joiden kirkkaanvihreiden, lähes läpinäkyvien siipien päissä oli kuusi ikävännäköistä, veitsenterävää hammasta. Kun Hagrid lähti hakemaan mökistään lisää ruokaa villisti petomaisia hampaitaan takoville napsusiiville, Crabbe ja Goyle näkivät tilaisuutensa tulleen ja nappasivat Nevillen rupisammakon roikottaen sitä yhdestä jalasta napsusiipien häkin yläpuolella. "Hahaa", Goyle virnisti kieputtaen Trevor-sammakkoa villisti häkin kaltereiden yllä samalla kun Crabbe piti kiinni rimpuilevasta Nevillestä, joka yritti auttamattomasti pelastaa rupikonnaansa petojen teräviltä hampailta. "Haluatko tosiaan, että syötän sammakkosi näille ilkeille hirviöille, pikkupoika?" "Ei, älä! Ole niin kiltti," Neville rukoili. "Jätä Trevor rauhaan!" Nevillen suuriin, sinisiin silmiin tulvi kyyneleitä. Draco katsoi Crabben ja Goylen melko täydellistä suoritusta virnuillen Potterin ulkokuoren takaa. Hänen silmiinsä osui kuitenkin Hermionen lähes herttaisen surullinen anova katse. Ai niin, Draco muisti, minähän olen Harry Potter, ihmelapsi. Hermione selvästikin odotti Dracon tekevän jotain, joten syvän huokauksen siivittämänä poika nousi ylös tuoliltaan, käveli Goylen vierelle ja sanoi: "Goyle, anna pojalle sammakko takaisin." Goylen pienet, syvälle pehmeään päähän upotetut silmät muuttuivat sähäköiksi viiruiksi. "Tuskin," hän tuhahti, pitäen yhä tiukemmin kiinni Trevorin jalasta. Draco säpsähti, sillä yleensä Goyle on tehnyt tasan tarkkaan juuri niin kuin hän on aina sanonut. Tämä saattaa olla melko hankalaa, hän ajatteli. Draco oli nähnyt Goylen tuhoavan pienen linja-auton paljailla käsillään, eikä hän todellakaan tahtonut samanlaista kohtaloa. "Goyle," Draco sanoi niin hiljaa, ettei kukaan muu kuullut, "Tiesitkö, että pystyn lukemaan ajatuksia?" Goyle katsoi häntä suu auki. "Aivan," Draco sanoi. "Se on vain yksi voimistani, joita sain tuon arven mukana," hän lisäsi, miettien onkohan edes Goyle tarpeeksi tyhmä uskoakseen tämän tarinan. "Emmä usko sua," Goyle sanoi hitaasti, mutta pienissä possunsilmissä välähti pelko. "Esimerkiksi.. voisin sanoa kaikille tässä huoneessa oleville ihmisille kuinka jätät joka ilta vaaleanpunaisen sydämenmuotoisen yövalon palamaan tai kuinka pidät salaa pinkkejä pitsialusvaatteita koska niissä näytät mielestäsi niin suloiselta.. tai kuinka olet salaa rakastunut Crabbeen, jonka kuvaa pidät joka yö tyynysi alla." Goyle kiljahti kauhusta, heitti Trevor-rupisammakon kaaressa suoraan Dracon käsivarsille ja juoksi ulos luokasta salamannopeasti. Draco ei olisi koskaan uskonut näkevänsä niin suuren miehen juoksevan niin lujaa. "Tässä sammakkosi, Longbottom," Draco sanoi heittäen täydessä sielun ja ruumiin voimissa olevan Trevorin takaisin Nevillelle, joka katsoi konnapelastajaa suuret silmät suorastaan kimaltaen kiitosta. Hermione katsoi Dracoa luokan toiselta reunalta hymyillen, kasvot täynnä kunnioitusta häntä kohtaan. Joka kerta kun Draco vilkaisikin Hermionea, tämän posket leimahtivat kirkkaanpunaisiksi ja silmät nauliintuivat pulpetinkulmaan. Kukaan ei ollut koskaan katsonut Dracoa niin. Se tuntui kovin oudolta mutta samalla aika hyvältä.. niin kuin joku olisi kutittanut sulkakynällä vatsanpohjaa. Raivoissaan oudolle uudelle tunteelle, Draco tallasi tahallaan Seamus Finniganin varpaille kävellessään takaisin omalle paikalleen Hermionen viereen. Draco oli tyytyväinen kuullessaan Seamuksen kiljahtavan kivusta. *** Matami Pomfrey katsoi nukkuvaa Draco Malfoyta puoliksi huolissaan ja puoliksi inhon vallassa. Hän ei todellakaan pitänyt Dracosta, muttei malttanut olla säälimättä poikaa, joka selvästikin näki kauheita painajaisia päätellen silmäluomien vilkkaista liikkeistä, käsien heilahtelusta ja hetkittäisistä kiljahduksista ja huudoista. Yhtäkkiä pojan jäätävät silmät räpsähtivät auki. Niissä välkehti pelonsekaista kauhua. "Oi! Olet hereillä!" Matami Pomfrey sanoi iloisesti. "Mi-mitä on tapahtunut?" Harry sanoi ja yritti nousta istumaan. "Missä minä olen?" "Hyss, hyss Draco, sinulla on aika paha kuhmu otsassasi. Sinun on vielä levättävä," matami Pomfrey sanoi työntäen pojan takaisin sängylle ja siirtäen paksun, pehmeän peiton hänen päälleen. "Minä en ole Draco Malfoy!" Harry kiljahti hopeanharmaat silmät suurena. "En ole Malfoy! En ole!" Matami Pomfrey katsoi kauhuissaan poikaa, joka huusi ja kiljui heittäen peiton ja tyynyn lattialle raivoissaan. Tämä oli pahempaa kun hän oli ajatellut. "Selvä se. Juohan tämä," hän sanoi tuoden pienen kupin täynnä poreilevaa unijuomaa pojan huulille. Harry nielaisi juoman refleksinomaisesti ja kaatui saman tien sängylle silmät kiinni painuen. Matami Pomfrey nousi ylös ja pudisti päätään. Hän päätti vakaasti olla kuuntelematta Dumbledoren ohjeita. Nyt on aika lähettää pöllöpostia pojan isälle, joka saa luvan tulla hakemaan sairaan lapsensa kotiin. *** Etusivulle       Seuraava luku (2) >>